sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vuosaari




Viikolla, keskiviikkona, Vuosaaressa, auringonlaskunaikaan näytti tältä.

Olimme juhlimassa Vilinan vanhinta serkkua joka täytti 21 vuotta, hän on muuttanut Vuosaareen, aurinkolahti nimiseen paikkaan. Samalla vietimme myös pienimuotoisia tupareita. On ollut kiva tutustua uuteen paikkaan kun en ollut aikaisemmin koskaan Vuosaaressa käynytkään ennen kuin yllämainittu synttärisankari sinne muutti ja siitä ei ole montaa kuukautta. Mielenkiinnolla odotan kesää, että pääsen tutustumaan satama-alueeseen ja merenrantaan.

2 kommenttia:

  1. Hei! Olen jonkin aikaa lukenut blogiasi, ja päätin vihdoin jättää merkin itsestäni. Haluan myös - vaikkakin näin tuikituntemattomana - ottaa osaa suureen suruunne.

    Olen itse suunnilleen samanikäinen kuin sinä, ja poikani taas on esikoistyttönne ikätoveri. On mahdotonta kuvitella omalle kohdalle se suurin menetys, mikä voisi tapahtua. Kiitos, kun jaat tämän kaiken kanssamme. Kirjoitat kokemastasi käsittämättömän kauniisti. Uskon ja toivon, että blogisi teksteineen tuo myös itsellesi rauhaa, iloa, ehkä onneakin.

    Pienen poikanne nimi assosioituu minun mielessäni mereen. Valtoimenaan vellovat aallot kulkevat kohti omaa päämääräänsä, niitä ei voi hallita eikä niiden kulkuun vaikuttaa. Meressä on jotain maagista voimaa, mutta myös haavoittuvuutta. Suurinkin valtameri koostuu pienistä pisaroista - ja jokainen aalto kohtaa joskus rannan.

    Toivotan sinulle aurinkoisia kevätpäiviä ja lämpimiä tuulia!

    VastaaPoista
  2. Onia: Kiitos että päätit vihdoin jättää jäljen käynnistäsi täällä. Tämä blogi on kyllä ollut hyvä paikka ajatusteni purkamiselle. Kauniisti kuvasit poikani nimestä heränneet ajatuksesi. Tämän suuren menetykseni edessä olen joutunut huomaamaan että ihminen näköjään taipuu kun on pakko. Menetys pitää kestää, jos en kestäisi, elämäni ei olisi enää mitään. Sinne myös aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista