maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tulppaanit ja pohdintaa




Viikonloppu oli hyvä. Eilen mieheni ystävä kävi siskonsa kanssa, toivat tulppaaneita ja Vilinakin sai oman paketin. Hymynkareet huulilla jäimme mieheni kanssa eteiseen kun vieraat lähtivät. Olipa meillä mukavaa. Kyllä ystävissä on voimaa.

Tänä aamuna olen pohtinut. Valtoa odottaessani kävin aika paljon uimassa. Altaassa kerkesi ajatella. Uidessani katselin lasten vatsoja, napoja, mietin miten kauniita ne olivatkaan. Ajattelin että minun lapsellani ei tule olemaan napaa, miten ihmeellistä se onkaan että ylipäätänsä on napa. Ei se olekkaan itsestäänselvyys että se kaikilla on.

Joskus näin vaikeastivammaisia, sekin sai miettimään. Pelkäsin että jaksaisinko minä?

Nyt ymmärrän että sairaudetkaan ei kysy, saanko tulla? Ne tulee jos on tullakseen, halusimme tai emme.

10 kommenttia:

  1. Pohdit tärkeitä. Olet saanut oivaltaa elämästä jostain nurkasta ehkä enemmän kuin meistä moni muu. Kauniit tulppaanit on ilonanne tämän viikkoisessa arjessa!

    VastaaPoista
  2. Kävin taas täällä. Blogisi on niin herkkä ja kaunis. Kerrot ja kuvailet hienosti kokemiasi aioita. Kiitos, kun jaat tämän kaiken.

    VastaaPoista
  3. elämää sairauksineen, tapahtumineen ja muineen ei tosiaan voi valita eivätkä ne kysy lupaa.
    minäkin pidän tästä blogista, vaikken pidäkään siitä äärettömästä surusta, josta se kumpuaa. :'(

    halauksia ja kauniita ajatuksia edelleen

    VastaaPoista
  4. Kiitos Nina, että saat mutkin ajattelemaan. Esimerkiksi napaa. Ja sitä kautta kaikkea elämässä ja miten mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

    Tulee ikävä teitä kun meen töihin. Istun sisällä työpöydän ääressä, katson ulos ikkunasta ja mietin teitä puistossa auringonpaisteessa kiireettöminä. Puistossa käymistäkään en enää ota itsestäänselvyytenä vaan aion nauttia siitä aina kun siihen on mahdollisuus. :)

    Minna

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas, kun jaat tämän kaiken. Kirjoitat niin kauniisti. Olen itsekin saanut huomata miten suri voimavara ystävät onkaan. Se, että illan päätteeksi olo on ihana ja rauhallinen. Minulla itsellä on heinäkuussa syntynyt erityislapsi. Ehkä sen takia, kun jouduin pelkäämään sitä, selviääkö hän edes synnytyksestä teidän suru sattuu jonnekin niin syvälle.

    /Nina

    VastaaPoista
  6. Helena: Kiitos, tulppaaneista nautitaan.
    Houtten: Ilahduin sanoistasi, Kiitos.
    Poikkeama: Kiitos paljon kauniista sanoistasi. Halauksia takaisin <3
    Minna: Minullakin tulee ikävä meidän yhteisiä puistoiluja, mutta onneksi kuitenkin on viikonloput. Kiireettömyydestä tosiaan saamme nauttia.
    Nina: Eilen illalla tulin Helsingistä, shoppailemasta, menin i padille ja tulin blogiini. Oli tipahtanut yksi kommentti lisää ja miten kivan kommentin sinäkin olit jättänyt, Kiitos siitä. Sinäkin joutunut kokemaan kovia raskauden aikana, ihana että olette saaneet pitää lapsenne. Näistä teidän kaikkien sanoista jäin hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  7. Hei! Eksyin blogiisi juuri ennen poikanne syntymää ja nyt käyn kurkistelemassa uusia päivityksiä. Olen hyvin surullinen puolestanne. Kirjoitat upeasti ja sydämeenkäyvästi. Lämmin kiitos, että sinulla on suurta rohkeutta ja herkkyyttä jakaa tämä kaikki meidän kanssanne. Aurinkoa ja ilonpilkahduksia päiviisi! MaijaH

    VastaaPoista
  8. MaijaH: Kiva kun kerroit mistä asti olet ollut mukana :) Kiitos sanoistasi, sinäkin kirjoitit minulle kauniisti.

    VastaaPoista
  9. Tärkeitä ajatuksia ja havaintoja, mitä toiset eivät tajua koko eliniän aikana! "kunhan on terve" on niin suhteellinen sanonta, että aiheuttaa näppylöitä.

    Sanoin esikosita odottaessani mummolleni, että miksi juuri MEILLE tulisi terve lapsi, kun maailmaan syntyy kaikenmoisia lapsukaisia. Mummoni suuttui. Kuinkas sitten kävikään, saimme pikkukeskosen kera downin syndrooman - parhaan paketin mutta aika yllätyksellisen.

    Nautin lukea ajatuksiasi. Tuskan saisi vain pyyhkiä pois.
    Voimia, iloa ja rakkautta arkeen.

    VastaaPoista
  10. Vinkeän äiti: Minun täytyy myöntää heikkouteni ja ymmärtämättömyyteni. Olen joskus Vilinan raskausaikana viljellyt tuota "kunhan on terve" sanontaa sen syvällisemmin sitä miettimättä. Nyt olen oppinut, kantapäänkautta että ei se ihan niinkään ole. Oppia ikä kaikki. Kiitos taas sanoistasi.

    VastaaPoista