keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Haastetta kahden viikon ajaksi































Tänään viileni jo sen verran että puistoon piti pukea haalari. Pipon Vilina vaihtoi ihan itse mieleiseensä vaihtoehtoon.

Illalla kummityttöni esiintyy perhosena, ja minä pääsen yleisöön.

Olen päättänyt tehdä tämän kahden viikon ajan, joka päivä, kerran. Aloitin eilen. Halukkaat saa lähteä mukaan tähän haasteeseen ;) Toivotaan että kohta minulla on tämän päivän tuskaiset kahdeksan minuuttia, takana.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vielä kerkesin































Piti äkkiä kuvata puiston läheisyydessä olevat kukkivat puut kun HELENAINEN meinasi että sade saattaa pudottaa kukat puistaan. Osa kukkien terälehdistä on jo pudonnutkin.

Minulle tuli viimeviikolla puhelu että en saa Vilinalle hoitopaikkaa kun vasta syyskuun puolivälin jälkeen.  En kuitenkaan osaa siitä vielä huolta kantaa, ajattelen että asioilla on tapana järjestyä.

Nyt lähden nauttimaan kahvikupillisen uuden ihanan ystäväni kanssa meidän kodin lähellä olevaan kahvilaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012





























Auringossa on saatu kylpeä koko viikonloppu ja ukkilan kauniit tulppaanitkin on hohdossaan. Toivotaan että ensiviikko jatkuu samanlaisena. Paljon olisi sanottavaa ja ajatuksia mutta kun nyt on niin paljon touhua, että koneella istuminen ei houkuttele. Sade päivinä sitten. Toivottavasti.

Rentouttavan ihanaa sunnuntai iltaa haluan toivottaa sivuillani piipahtaville.

torstai 24. toukokuuta 2012




Eilen meillä sattui Vilinan kanssa pieni haaveri, hän onnistui saamaan partaterän käsiinsä ja siitä sitten tuli sormen päähän pipi. Onneksi selvisimme kuitenkin laastarilla ja äidin parantavilla puhalluksilla. Voi sitä pientä kun laastarin laiton lomassa toinen vaan itki ja hoki että pipi pipi pipi ja välillä apua apua. Aamullakin vielä muisti, näytti sormenpäätä jossa laastari ja sanoi pipi.

Asiasta kymmenenteen. Mielessäni pyörii Lastenklinikan osaston K9 toimintaan liittyvä kohu. Minulla on todella ristiriitainen olo siitä mitä minun pitäisi tuosta kaikesta ajatella. Omaa kokemusta kun tuosta osastosta nimenomaan on. Surullinen kuitenkin olen siitä että vanhemmat menettivät lapsensa niin traagisella tavalla.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kiva päivä






























Meillä on ollut kiva päivä tänään. Käytiin Keravan vankilan puutarhamyymälässä. Näimme siellä kukkien lisäksi, lampaita ja pupuja. Mahtava paikka kesäkukkien ostoon. Ihan kuin olisi käynyt pienellä retkellä. Jäätelöt söimme K-raudan pihassa, lämpimässä auringon paisteessa. Jäätelöiden jälkeen suuntasimmekin Valton haudalle, kukkien kanssa. Sen jälkeen pizzalaatikoiden kanssa kotiin, Vilina päikkäreille, mies salille ja sitten olikin mun vuoro lähteä bodypumppiin. Pumpista suoraan mummolaan saunomaan ja nyt sit ollaankin taas kotona. Oli kiva kuvata tämän päivän tapahtumia kameralle.

Kukkia Valtolle































Valton haudalla on nyt kukkia.

Näin muuten perjantai ja lauantai välisenä yönä ensimmäistä kertaa unta Valtosta. Unessani olimme sairaalassa ja menossa ensimmäiseen leikkaukseen.
Oikeasti, oikeassa elämässä Valtohan ei koskaan leikkauksiin kerennyt.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kymmenen hyvän mielen asiaa





























Listaan kymmenen hyvän mielen asiaa mitkä löytyy minun arjestani ja saavat minut hyvälle mielelle.

1. Vilinan antama suukko minulle, mieheltänikin saadut kelpaa myös.

2. Kotiin tulo kuntosalilta, virkistyneenä.

3. Huomaan että tyttärelleni antama ruisleivän palanen on syöty, eikä lattialla.

4. Joskus perjantai aamuisin herätessäni, huomaan että mieheni on ajatellut minua ja tuonut työmaan kaupasta minulle kukkakimpun.

5. Aamukahvin toinen kupillinen, sohvalla.

6. Vastaan tulevan hymy.

7. Ihan keneltä tahansa saatu kohteliaisuus.

8. Puhtaat lakanat.

9. Pidän yllätyksistä ja tykkään yllättää muita.

10. Ne hetket kun mieheni ottaa minua kädestä kiinni.


Koo antoi tämän haasteen minulle näillä sanoin: "niin positiivinen bloggari, vaikka elämä ei ole aina silkkihansikkain kohdellutkaan."
Tämä oli kohteliaisuus minulle, mikä sai hyvälle mielelle.

Haluan antaa tämän haasteen viidelle bloggaajalle eteenpäin. Ottakaa tai jättäkää.


Larppa-Aliisalle hänellä on ihania haja-ajatuksia haja-ajatusalueella. Hyviä pohdintoja elämästä.

aniirille Kivoja kuvia ja sopivasti tekstiä. Pohdiskelija myöskin.

Kaisulle Suora ja rehellinen. Osaa ottaa kuvia, tekee sitä ammatikseen.

Marialle Hän löytää aarteet arjesta, saa minutkin hetkeksi pysähtymään.

Vinkeän äidille Hänen tyylinsä on myös hyvin suora ja rehellinen. Osaa hienosti kirjoittaa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Tämän päivän tunnelmia
































Tänään olen saanut nauttia valmiista pöydän antimista, niin tärkeiden ja rakkaiden ystävien parissa. Minä leivoin mutakakun, ja siskoni oli huolehtinut muut tarjoiltavat. Herkullista oli ja niin herkullinen oli myös tämän päivän leijona peli. Niin mahti voitto. Suomi selätti Usan 3-2.

Eilen olin mieheni kanssa katsomassa stand up koomikkojen esiintymistä, Sami Hedberg on kyllä ihan huippu, kaksi muuta tuli hyvinä kakkosina perässä. Ilta oli hyvä, mutta jotenkin tuli sellainen olo että baarit ei ehkä sittenkään ole se mun juttu. Voi myös olla niin, että viimekerrasta, oli kulunut liian pitkä aika. Ehkä mä en enää osaa, tai sitten mä olen todellista "äitimatskuu" niinkuin seurassamme ollut eräs miespuolinen ystävämme sanoi :)

Äiti ja Vilina




keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Malmin hautausmaalla






























Eilen kävimme Malmin hautausmaalla. Se on Suomen suurin hautausmaa, joka on perustettu 1894. Vuosittain sinne haudataan n.2000 vainajaa.

Syy miksi kävimme siellä oli se että halusimme käydä ajatuksen kanssa katselemassa erilaisia hautakiviä. Aluksi voisi kuvitella että hautakiven suunnittelu on helppoa. Äkkiseltään kun niitä kattelee niin saattaa tuntua siltä että, kaikkihan ne näyttää niin samanlaisilta. Kuitenkin kun tarkemmin alat perehtyä asiaan löydät paljonkin mietittävää. Joudut miettimään kiven kokoa, minkalaisilla kirjaimilla, mikä on tekstin muoto, koko, tuleeko osa tekstistä koholla, osa kaiverrettuna? Entä haluanko ristin tai kynttilälle luukun? Minkalainen tulisi olla kiven väri, entä muotoilu, onko se sahattu vai leikattu. Entä millä värillä tulee teksti, onko se kultainen vai musta? Haluanko vain pelkän nimen, vai kirjoitanko siihen jotain muuta vielä. Entä tuleeko jokin koriste?

Siinä meillä on miettimistä, toivon että asia alkaa aukenemaan ennen syksyä että saadaan pojalle hautakivi ennen kuin tulee talvi. Maailmanloppu se ei ole vaikka se suunnittelu venyisikin ensikesään. Katsotaan miten meidän käy.

Erikoisin "hautakivi" minkä näimme oli puinen kitara.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Pieni ihminen




























Pieni Ihminen

Vastaan juoksee pieni ihminen
Hihkuu hyppii kasvot loistaen 
Painaa posken vasten poskeain
Enkä voi kuin kummastella vain

Miksi mulle suotiinkaan
Ilo suurin ihme päällä maan

Niin ymmärränhän sen 
Et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
kun höpöttää ja naurullaan
herättää hän toiveikkuuden

Kylkeen kömpii pieni ihminen
Katsoo silmiin täysin luottaen
Kanssaan kuljen vielä huomiseen
vaan hän nousee kerran siivilleen

Voi kun en mä joutuiskaan
näistä hetkisistä luopumaan


Niin ymmärränhän sen 
et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
kun höpöttää ja naurullaan
herättää hän toiveikkuuden


Oma pieni silkkipää
nämä hetket muistoihimme jää

Niin ymmärränhän sen 
et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
kun höpöttää ja naurullaan
herättää hän toiveikkuuden


-Lauri Tähkä-

Vilina ja Valto




























Olen onnekas kun minulla on äiti ja itsekkin saan olla äiti.

Hyvää äitienpäivää.

perjantai 11. toukokuuta 2012



























Jännittää tuleva peli, Suomi-Kanada. Toivotaan että Leijonien voittoputki jatkuu.

Ihanaa viikonloppua kaikille, ja ihanaa että sunnuntaina on äitien päivä.

torstai 10. toukokuuta 2012






























Valto sai tänään pienen posliini enkelin.
Me saimme kimpun valkovuokkoja.





























Mieheni kävi juoksemassa viimelauantaina puolimaratonin, ja minä olin kannustusjoukoissa. Pieni kipinä itselläkin heräsi siihen että pitäisikö joskus itsekkin lähteä kokeilemaan. Onnessaan olin ottamassa valokuvia muistoksi tuosta päivästä niin huomasinkin että kameran muistikortti oli jäänyt koneeseen kiinni. Ai että miten mua harmitti. Kun sitten lopulta olimme ajelemassa kotia kohti, huomasin että kännykkä on kadoksissa. Ei muuta kuin soittoa siihen. Onneksi se oli joutunut hyviin käsiin, sovimme löytäjän kanssa niin että käyn hakemassa puhelimen seuraavana päivänä, ei millään jaksettu kääntyä heti takaisin. En sulkenut liittymää, ja sain kuin sainkin seuraavana päivänä puhelimeni ehjänä takaisin. Se oli jäänyt stadionin parkkipaikalle. Annoin löytöpalkkiota kaksikymmentä euroa. Löytäjä oli tyytyväinen. Minäkin.

Mieheni ei muuten päässyt palomieskouluun. Tieto siitä tuli viimeviikolla, se oli harmillista. Onneksi se kuitenkin on loppujen lopuksi pieni murhe, kun ainahan sitä voi hakea uudestaan.

Eilen nautimme kahvit ja pillimehut puistossa. Aurinko paistoi ja oli hyvä mieli, vaikkakin mieltäni on vähän varjostanut se töihin paluu, onneksi on kuitenkin aika hyvin aikaa sopeutua siihen. Tänään on ollut sadepäivä ja totesin että nyt on hyvä käydä työkavereita moikkaamassa Vilinan kanssa ulkoilun sijaan. Pitkästä aikaa tein myös keittoa. Alun perin ajattelin tehdä jauhelihakastiketta ja perunamuussia, mutta se muuttuikin tekovaiheessa jauhelihakeitoksi. Tänään tuli myös onnellisia uutisia, ystäväni on saanut viimeyönä tyttövauvan, se on heidän perheen toinen lapsi. Siellä onneksi kaikki hyvin, saavat tuoksutella pientä ihanaa nyyttiä, on se vaan niin ihanaa ja ihmeellistä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tänään





Minulla on kolme kuukautta aikaa sopeutua siihen että työelämä taas kutsuu. Kotona olosta olen nauttinut niin paljon.