lauantai 10. maaliskuuta 2012

Valton menetyksen syy

Ennen kuin saan kaikki ajatukset kirjattua ylös ja ulos tänne blogiin niin ajattelin että nyt on aika kertoa Valton lopullisen menetyksen syy. Mitään virallisia papereita en ole vielä saanut Valtoon liittyvistä asioista joten kaikki mitä kerron on minulle kerrottu silloin kun olimme sairaalassa ja Valto oli vielä luonamme. Lukuunottamatta ruumiinavauksen tuloksia.

Valtolla oli siis omfaloseele, minkä me jo tiesimmekin raskausaikana. Syntymän jälkeen Valtolla todettiin omfaloseelen lisäksi palleatyrä. Näin ollen pelottava omfaloseele sai väistyä ja hoidollisesti palleatyrä siirtyi ongelma numero ykköseksi. Olen ymmärtänyt että yksistäänkin palleatyrä on vaikea hoitoinen ja pelkästään tähän sairauteen voi vauva kuolla, saatika että lisänä on omfaloseele.

Mitä ennenaikaisuuteen tulee niin se oli hoidollisesti pienin murhe. Valtohan siis syntyi raskausviikoilla 35+3 ja silmämääräinen painoarvio oli n.2500g. Valton virallista painoa ei koskaan saatu mitattua.

Keuhkot olisivat täydellisessä maailmassa olleet riittävän kokoiset. Keuhkoissa oli kuitenkin jotain vikaa ja sen oli aiheuttanut palleatyrä. En kuitenkaan avaa tätä palleatyrän ja keuhkojen välistä asiaa tämän enempää koska en ole tästä täysin varma.

Kaiken tämän päälle myöhemmin ruumiinavauksessa selvisi että Valtolla oli mennyt ohutsuoli kierteille ja lopulta kuolioon. Tämä ohutsuolen kuolio aiheutti Valton tilassa äkillisen romahduksen ja lopulta vei meidät lopullisen menetyksen eteen.

Pst. Jos joku vielä miettii että miten peräaukon kävi niin se löytyi sieltä mistä pitääkin. (hymyilyttää)


9 kommenttia:

  1. Voi pikkuista lasta. <3 Liian paljon annettiin pienelle kannettavaksi.

    VastaaPoista
  2. Kuten Äitikin tuossa yläpuolella kirjoitti. Liian raskas oli Valton taakka. Mutta nyt hän onnellisena enkelinä meitä katselee ja suojelee! <3 Sydämensyke nousi tuhansiin kun luin tämän tekstin, vaikka ollaanhan me tästä puhuttu. Voimia haluan lähettää vielä lisää!

    VastaaPoista
  3. Äiti: Niin kauniisti sen sanoit. Ulkoapäin äitinä näki niin täydellisen pienen pojan ja sitten kuitenkin sisältä niin romuna että tekee kipeää kun sitä ajattelee.
    Lilli: Tämä teksti kuulostaa, niin selkeältä ja helpolta. Suorastaan helppo käsittää miksi kaikki meni näin. Kuitenkin minä olen elänyt sen hetkinä ja päivinä. Kaikki tieto on tiputeltu eripäivinä ja vasta pari päivää ennen Valton hautajaisia sai tietää lopullisen kuolinsyyn. Paljon kysymyksiä, mihinkään ei selkeitä vastauksia ja kaikki niin epäselvää. Suurin kysymys esitettynä että miten pitkään Valto voi elää? Kukaan ei sano vastausta koska kukaan ei sitä tiedä. Se suuri EPÄTIETOISUUS se on pahinta, niinkuin itsekkin sitä olet kokenut ja voit hyvin ymmärtää. Kiitos voimien lähettämisestä ja kauniista sanoistasi, Valto todella on nyt meidän pieni suojelusenkeli, Valton näköinen <3

    VastaaPoista
  4. Kuva on niin hellyyttävä, pikkuinen käsi, nalle sylissään. <3
    Mutta kaikki nuo piuhat ja kaikki vaikeudet...

    ... kuten Äiti sanoi, liian suuri taakka pienelle ihanalle ihmiselle. :'(

    VastaaPoista
  5. Ihan kurkkua kuivaa kun lukee tekstisi ja tuo kuva tuo kyyneleet silmiin. Niin täydellinen pienokainen mutta silti niin kovin sairas. Niin raskas on menetys vaikka toisaalta raskas olisi varmasti ollut katsoa pienen taisteluakin. Hänen matkansa oli kuitenkin täydellinen, sellainen, jonka hänen kohdalleen oli tarkoitettu. Ei pienen tarvinnut taistella täällä kauempaa. Paljon voimia teille suureen suruunne. Se on varmasti suru joka ei koskaan täysin poistu, muuttaa ajan kanssa vaan muotoaan. <3 /Nipsu

    VastaaPoista
  6. Juuri näin Nina. Kirjoitettuna asiat tuntuvat loogiselta, tavallaan jopa helpoilta. Mutta sen taistelun eläminen on aivan eri asia. Epätietoisuus tällaisissa asioissa voi olla erittäin vaikeaa ja kohtalokasta myös itselleen. Odottavan aika on pitkä ja piinaava. Mutta olet ollut uskomattoman vahva! Tätä taistelua on käyty jo raskauden aikana ei pelkästään nämä muutamat päivät!!!

    VastaaPoista
  7. Poikkeama: Mummo toi Valtolle oman pienen nallen <3
    Nipsu: Kiitos kauniista sanoistasi.
    Lilli: Taistelua on tosissaan käyty jo pidemmän aikaa.

    VastaaPoista
  8. Asioille on hyvä saada nimiä, mutta en tiedä auttaako se vai kantaako se ajatusta <3 Sinä olet ainoa joka sen voi määrittää. Kaipauksenne on juuri sellainen, kun se teille näyttää kasvonsa. Suru on sen oloinen, kun sen tarvitseekin olla. Eikä muu auta kuin askeltaa eteenpäin, kaipaus matkakaverina, ehkä matkanjohtajanakin?

    Edelleen, tuhannesti voimaa perheelle ja paljon ajatukisia pienelle pojalle siellä ikuisuudessa.

    VastaaPoista
  9. Vinkeän Äiti: Kiitos jälleen kerran sanoistasi. Hyvin taas puit ajatuksia sanoiksi. Valto todella kulkee mukanani ja häntä en unohda koskaan. Tuntuu että sydämestäni on lähtenyt Valton kokoinen pieni pala ja minä vain sen tunnen ja tiedän. Ulkoapäin kukaan ei sitä nää jos en siitä itse kerro.

    VastaaPoista