maanantai 26. maaliskuuta 2012

Haudalla 5.2.2012




        

Kuvat Valton haudalta kaksi päivää kukkien laskun jälkeen.

Me ollaan käyty Valton haudalla epäsäännöllisen säännöllisesti. Me käydään siellä silloin kun sinne tekee mieli mennä. Minulle haudalla käynti ei ole ollut vaikeaa. Minusta on hyvä että minulla on paikka mihin voin mennä silloin kuin Valtoa haluan käydä ikävöimässä ja suremassa. Tällä hetkellä Valton haudalla on valkoinen risti missä lukee hänen nimi. Hautakiveä pitäisi alkaa miettimään ja suunnittelemaan.

Surusta sen verran että minulla alkaa olemaan päivä päivältä parempi olo. Minun suruni on ollut sellaista että minä puhun paljon, mietin paljon, katson kuvia, itken ja käyn haudalla. Yleensä silloin kun meillä käy joku tai kun olen ihmisten ilmoilla, pystyn hyvin puhumaan Valtosta.

Itkusta sen verran että itken silloin kuin siltä tuntuu, seurassa tai yksin. En itke joka päivä. Silloin kun itken niin itkuni ei katso aikaa eikä paikkaa. Siinä hetkessä on vaan niin pahamieli että en pysty muutakuin itkemään. Silloin en yleensä halua/jaksa puhua, haluan vain itkeä.

On päiviä kun menee hienosti ja on hyvä mieli. Sitten tulee päiviä kun tuntuu loputtoman tyhjältä ja mikään ei meinaa auttaa ja mihinkään ei oikein haluaisi tarttua. Enemmän on kuitenkin jo hyviä päiviä.

Valto kulkee minun mukanani joka paikkaan mihin menen. Valto ei lähde minusta ja vaikka Valto on minussa niin kukaan ulkopuolinen ei näe Valtoa ja se tuntuu surulliselta.

16 kommenttia:

  1. Lämpöinen hali sinulle! Meillä paljon samanlainen tilanne kuin teillä juuri nyt. Poika kohta 2vuotta ja 5kk vanhan tyttären hautasimme helmikuun alussa. Tänään viimeksi kävimme pojan kanssa haudalla. Paljon samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Voimia ja jaksamista koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, jostain odotuksen loppuajoilta. Monesti on tehnyt mieli kommentoida. Olen lukenut jokaisen kirjoituksesi, kuvauksesi Valtoon liittyen. Oma pieni enkelimme lensi pois rv20. Hänellä oli myös omfaloseele. Sinun blogisi kautta olen voinut elää vähän kuin meidänkin mahdollista elämää, mitä olisi voinut olla jos vauvamme olisi saanut syntyä. Kiitos, että olet jakanut tuntemisesi, kokemasi.
    Paljon jaksamista ja aurinkoa. Sinna.

    VastaaPoista
  3. Itku tulkoon juuri silloin kun se tulee. Sydäntä lämmittää kyllä kuulla, että parempi olo nostaa päätään pikkuhiljaa. <3

    VastaaPoista
  4. Tiedän ettet unohda häntä koskaan.Ja hän kulkee arjesanne aina mukana.Itse sytytän joka päivä kynttilän tai tuikun keittiön pöydälle pientä poikaamme ajatellessani .Hän on kulkenut sydämessäni haikeana kaipauksena 24v.ja elämä on kuljettanut minua ison perheen äitinä tähän päivään.Käymme silloin tällöin hietsussa johon hänen tuhkansa on laitettu monien yhteiseen hauta-alueeseen.On hyvä puhua ja itkeä ja ottaa kuppi kahvia ja nauraa ja katsella liekkiä joka hiljaa palaa pöydällä.
    kiva kun löysit luokseni
    minäkin löysin tänne
    maria

    VastaaPoista
  5. Nämä ovat niin kauniita ja niin surullisia kuvia... :'( <3

    VastaaPoista
  6. Jonkin merkin haluaisin taas jättää käynnistäni täällä blogissasi, sillä jälleen kerran tekstisi liikautti minussa jotain hyvin paljon. En ole kokenut samaa ja en voi kuin aavistella kokemaanne surua ja tuskaa. 8kk ikäisen lapsen äitinä minua jotenkin pysäyttää ja pistää mitettimään teidän tilanteenne. Kunpa jaksaisinkin olla iloinen ja kiitollinen siitä, miten hyvin itsellä onkaan asiat. Toki koskaan en voi tietää, mitä elämä vielä meidänkin eteen tuo, mutta kun nyt on hyvin, niin jaksaisin iloita siitä ja olla siitä kiitollinen. Ihailen sinua, minulle on välittynyt viesti että olet kuitenkin selvinnyt upeasti kokemastasi. Ja voit olla varma, että saat iloita hyvistä päivistä, rypeä taas pohjalla, nauraa tai itkeä ihan miltä vain tuntuu! Osaat niin kauniisti ja koskettavasti kertoa asioita. Ja voit uskoa, että tekstisi antavat varmasti monelle monelle hyvin paljon! Kiitos!
    Voimia edelleen!

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia.

    P.s. Sinulle on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Lämpöinen hali ja jaksamista myös sinne <3

    Sinna: Kiva että vihdoin jätit kommenttia. Teilläkin on lähtö tullut pienellä niin aikaisin. Halaus.

    Lilli: Kiitos sanoistasi.

    Maria: Kiitos sinulle, kun löysit luokseni ja jätit niin paljon kaunista jälkeesi.

    Poikkeama: Kiitos kaunis <3

    Anonyymi: Kiitos paljon sanoistasi, on mukava kuulla että uskot siihen että blogini antaa monelle paljon. Elämä tosiaan on sellaista että ikinä ei voi tietää mitä se tuo tullessaan, sen takia olisi niin hienoa jos osaisimme elää tässä hetkessä ja nauttia siitä.

    Äiti: Kiitos paljon.

    VastaaPoista
  9. Sinulle on tunnustus myös minun blogissani :)

    VastaaPoista
  10. Sitoutua niin syvästi
    että muuttuu pohjattomaksi
    Puristaa niin lujasti
    että muuttuu rajattomaksi
    Rakastaa niin mielettömästi
    ettei mikään enää
    ole vailla merkitystä


    -Tommy Tabermann -

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kuura kuorruttanut kukkaset.

    Halauksia jälleen.

    VastaaPoista
  12. Poikkeama: Kiitos, tunnustus on työn alla.

    Paula: Niin kauniita sanoja olet taas löytänyt, kiitos.

    Vinkeän äiti: Sinä näit sen kauneuden kukissa, minkä minäkin näin. Halauksia myös sinne.

    VastaaPoista
  13. Paljon halauksia ja iloa arkeen. <3

    VastaaPoista
  14. Krisse: Kiitos paljon, halauksia myös sinulle <3

    VastaaPoista
  15. Koskettavia kuvia,
    osanottoni suureen suruunne.

    Oman lapsen menettämisen surun ja kaipuun voi vain kuvitella sivusta.
    Voimia teille edelleen.

    Sinulla on kaunis blogi,löysin sen tänään.

    VastaaPoista
  16. Virpi: Kiitos paljon, suru on alkanut onneksi jo pikkuhiljaa muuttamaan muotoaan. Olen ajatellut että Valto on onnellisempi jos äitikin osaa olla onnellinen. Valto oli kaunis poika ja hän säilyy aina sydämessäni.

    VastaaPoista