tag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post6161421209719000234..comments2023-08-21T17:08:05.008+03:00Comments on Hiding my heart: Kaksi erilaista odotustaNinahttp://www.blogger.com/profile/08602835007540710433noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-59491470424813561452012-08-15T15:33:59.881+03:002012-08-15T15:33:59.881+03:00Anskuli: Kiitos paljon sanoistasi, mukava että ker...Anskuli: Kiitos paljon sanoistasi, mukava että kerroit käyneesi ja lukeneesi kirjoituksiani. Aurinkoisia päiviä ja kaikkea hyvää sinullekkin <3<br />Ninahttps://www.blogger.com/profile/08602835007540710433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-7737341369580838892012-07-28T22:55:45.571+03:002012-07-28T22:55:45.571+03:00Löysin blogisi vasta tänään ja selailin sitä heti ...Löysin blogisi vasta tänään ja selailin sitä heti pitkälle taakse päin.. voi miten surullisia asioita olettekaan joutuneet kohtaamaan :,( Oon täällä yön hiljaisuudessa lukenut kirjoituksiasi ja katsellut niin koskettavia kuvia Valtosta, itkenyt teidän suruanne!! En voi kuin laidasta sitä käsittää, miltä tuntuu menettää oma rakas lapsi.. ja pelätä ensin koko raskausaika jne.<br />Toivon teille koko perheelle paljon kaikkea hyvää elämäänne ja aurinkoa päiviinne <3<br /><br />t. 4 lapsen nuori äitiAnskulihttps://www.blogger.com/profile/08501965028505681294noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-15759606161795039582012-04-27T16:19:08.411+03:002012-04-27T16:19:08.411+03:00Anonyymi: Kiitos, kiitollinen olenkin. Kiitollisuu...Anonyymi: Kiitos, kiitollinen olenkin. Kiitollisuus on myös lisääntynyt Vilinaa kohtaan, tajuan iloita siitä että olen saanut niin paljon enemmän päiviä hänen kanssaan.Ninahttps://www.blogger.com/profile/08602835007540710433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-25142711275915596782012-04-25T12:26:58.701+03:002012-04-25T12:26:58.701+03:00ihanasti kirjotettu <3 Valto eli täyden elämän ...ihanasti kirjotettu <3 Valto eli täyden elämän vaikka vain viisi päivää, olet varmasti hyvin kiitollinen niistä päivistä jotka sait viettää lapsen kanssa. voimia <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-22742845613175286172012-04-10T17:42:02.841+03:002012-04-10T17:42:02.841+03:00Sonja: Kiitos sanoistasi, ne merkitsee minulle pal...Sonja: Kiitos sanoistasi, ne merkitsee minulle paljon. Rutistuksia myös sinne.<br /><br />Toinen äiti: Niin kiva juttu että uskalsit kirjoittaa minulle. Luulen että aika moni saattaa pohtia sitä uskaltaako minulle kertoa omia onnistumisiaan. Minä olen iloinen siitä että olette saaneet pitää poikanne ja kaikki on mennyt ilmeisesti hyvin. Haluaisin kovasti kuulla enemmänkin teidän pojastanne ja raskausajastasi, vaikka sähköpostin kautta. Harmi kun niin myöhään löysit blogiini. Olisi ollut niin mukava vaihtaa ajatuksia jo silloin raskausaikana. Kiitos sanoistasi, ne lämmittävät kovasti mieltäni.Ninahttps://www.blogger.com/profile/08602835007540710433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-49330587030812860452012-04-10T14:54:48.872+03:002012-04-10T14:54:48.872+03:00Hei Nina!
Löysin blogisi sattumalta muutama viikk...Hei Nina!<br /><br />Löysin blogisi sattumalta muutama viikko sitten. Hämmästyin kovasti! Niin harvinaisia kuin omfalocelet ovatkin, olemme odottaneet poikiamme ihan samaan aikaan, kahden päivän lasketunajan erolla. Pohdin uskaltaisinko kirjoittaa sinullle.. Tekstisi erilaisesta raskaudesta voisi hyvin olla minun kirjoittamani. Kaikki ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta ja olemme kokeneet ne niin samaan aikaan. Minun lapseni on selvinnyt raskausajasta ja synnytyksestä, hänet leikattiin yhden päivän ikäisenä ja olemme saaneet pitää hänet nyt terveenä luonamme. Olen kovin pahoillani kokemastanne suuresta surusta! Kirjoituksesi koskettaa minua paljon ja minulle on tullut tavaksi käydä päivittäin kurkkaamassa oletko kirjoittanut jotain, tai lisännyt uusia hienoja kuvia! Toivon kovasti jaksamista sinulle ja perheellesi, kunpa kaikki ymmärtäisivät yhtä hyvin kuin sinä, ettei mikään ole itsestään selvää..<br /><br />Terveisin toinen äitiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-86322297641648295362012-04-09T20:06:47.782+03:002012-04-09T20:06:47.782+03:00Kauniita ja samalla niin kipeitä muistoja.. Osaat ...Kauniita ja samalla niin kipeitä muistoja.. Osaat kyllä hyvin pukea tunteesi sanoiksi ja kirjoitat ihanasti! Kun mä muistelen Valtoa niin kyynelten lisäksi mua myös hymyilyttää ja Valton elämään liittyy myös kauniita muistoja, joita mä en ikinä unohda <3 Ja kiitos niistä kuuluu sulle Nina ja sun rohkeudelle! <br />Paljon rutistuksia, nähdään pian!<br /><br /><3 SonjaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-23597255636226425072012-04-06T13:32:08.305+03:002012-04-06T13:32:08.305+03:00Aniiri: Kiitos sanoistasi. Olen Vilinan vauva-aika...Aniiri: Kiitos sanoistasi. Olen Vilinan vauva-aikana lueskellut sitä sinun edellistä blogiasi, paljon herätit ajatuksia minussa. Aloin ymmärtämään paremmin sen miten hienoa on että Vilinan odotus meni niin hyvin. Ja niin kuin kirjoituksessani totesin äitiyden maailma oli tuolloin vasta minulle avautumassa. <br /><br />Toinen lapsensa menettänyt äiti: Kiitos sinullekkin sanoistasi, me pidämme kyllä toisistamme huolta, olemme tajunneet toistemme olemassaolon tärkeyden. Hyvää kevään odotusta myös sinne.<br /><br />Maija H: Kiitos, Sylin tyhjyys olo oli minulla jonkun aikaa vaikka Vilina olikin. Onneksi ei enää. Hengitetään yhdessä, miten hyvältä nuo sanat kuulostaakin.<br /><br />Poikkeama: Kiitos että jätät ajatuksiasi ja kiität minua jakamisesta. Olen ymmärtänyt että kuolemassa ei ole mitään pelottavaa. Pelottavampaa on se miten sen asian osaa käsitellä että osaisi nauttia elämästä kaiken tälläisen jälkeenkin.<br /><br />Minna: Kiitos sanoistasi ja halauksista, sinnekkin halauksia paljon.<br /><br />Anonyymi: Kiitos, halauksia sinne myös.<br /><br />Lina: Uusi tuttavuuteni eilen lähetti minulle tekstiviestin jossa luki että olet sydämellinen ja vahva ihminen. Vastasin siihen että vahva on iso sana, tuntuu vaikealta ottaa se vastaan. Kiitos kuitenkin sinulle että sinäkin sanot minulle olevani vahva. Se lämmittää mieltä. Itsekkin olen miettinyt paljon tuota miten yhteiskunta jaottelee vauvoja jo kohdussa. Se on kamalaa. Välillä mietin että olisko helpompaa kun ei tiedettäisi mitään etukäteen. Suuria kysymyksiä, mihin meillä monella on varmasti omat mielipiteet ja ajatukset.<br /><br />Äiti: Minä tosiaan tipahdin maan pinnalle kovaa ja korkealta. Olen kyllä iloinen siitä että minulla on ruusunpunainenkupla kokemus myös <3 Sinullakin niin rankkoja asioita elämässäsi koettuna. Toivotaan että pienesi on sinnikäs ja saat iloita rakkaastasi niin kauan kun hänen on tarkoitettu täällä olevan. Ikinä kun ei terveidenkään lähtemisestä täältä voi etukäteen tietää. Halaus myös sinne ja kiitos ajatuksiesi jättämisestä tänne.Ninahttps://www.blogger.com/profile/08602835007540710433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-1189246912567430662012-04-06T07:59:43.210+03:002012-04-06T07:59:43.210+03:00Voih, niin tuttuja ajatuksia. Itselläni molemmat r...Voih, niin tuttuja ajatuksia. Itselläni molemmat raskaudet olleet yhtä ultrissa juoksua ja jännittämistä. Olen toisinaan ihmetellyt kuinka raskaus edes voi mennä normikaavan mukaan. Minä en tiedä siitä vaaleanpunaisesta odottamimsesta mitään.<br /><br />Minä olen myös miettinyt esikoiseni sairastuttua leukemiaan, olisiko ollut sittenkin helpompi keskeyttää raskaus aikanaan. Olisiko menetys ollut silloin helpompi kuin nyt, jos hän ei selätäkään tautia? Ja joka kerta totean, että silloin en olisi ikinä oppinut tuntemaan tuota niin mainiota ja rakasta lastani.<br /><br />Halaus! Joku päivä se hengittäminen on jo hitusen helpompaa.Mama Peippohttps://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-2256754502399063412012-04-05T13:04:57.760+03:002012-04-05T13:04:57.760+03:00Löysin juuri blogisi. Ihan vedet silmissä luin kok...Löysin juuri blogisi. Ihan vedet silmissä luin kokemuksistanne. Olet joutunut kohtaamaan jokaisen äidin sen kaikkein pahimman pelon. <br /><br />Pahalta tuntuu myös se, kuinka yhteiskunta haluaa jaotella ihmisiä jo kohdussa. Upeasti olet tehnyt ratkaisusi itse. Mielestäni oikean, vauvallasi oli päätösvalta omasta elämästään, kuten pitääkin. Pikkuinen sai syntyä, katsoa millaista olisi elää täällä. Olet rohkea ja vahva äiti. Rakkaudessasi rajaton.<br /><br />Toivotan kaikkea hyvää perheellenne! Hienoa miten jaksat muistaa iloita esikoisestasi. Surusi määrää en voi kuvitella.<br /><br />Terveisin<br />LinaLiinahttps://www.blogger.com/profile/02254292700381931430noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-74280027296466426912012-04-05T10:44:25.544+03:002012-04-05T10:44:25.544+03:00Suurin suru on sanaton. Halauksia! <3Suurin suru on sanaton. Halauksia! <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-33772403059479230612012-04-04T22:14:28.444+03:002012-04-04T22:14:28.444+03:00Voi Nina.. niin paljon heräsi ajatuksia mutta mitä...Voi Nina.. niin paljon heräsi ajatuksia mutta mitään en osaa nyt pukea sanoiksi. "Pelot ovat kaikonneet, peloista suurin on tapahtunut" soi mun päässä nyt.. se on niin hyvin sanottu. <br /><br />En osaa nyt sanoa mitään järkevää. Lähetän siis vain halauksen, Vilinalle myös! <3<br /><br />MinnaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-3044068956210883932012-04-04T20:38:29.677+03:002012-04-04T20:38:29.677+03:00edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä: kirjoi...edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä: kirjoitat kipeän kauniisti näinkin raskaasta asiasta.<br /><br />Kuolemanpelko on jotain käsittämätöntä voimakasta - itse kuolemasta puhumattakaan.<br />Kiitos että jaat senkin.<br /><br /><3Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-13192157194439041002012-04-04T19:58:52.194+03:002012-04-04T19:58:52.194+03:00Voi miten kipeän kauniisti kirjoitat. Voimia, onne...Voi miten kipeän kauniisti kirjoitat. Voimia, onneksi sylisi ei tyhjä vaikka toinen pieni puuttuukin. Hengitetään yhdessä, se on helpompaa niin. MaijaHAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-62966610665729898292012-04-04T18:13:06.399+03:002012-04-04T18:13:06.399+03:00Olen kokenut raskauden, jossa menettämisen pelko o...Olen kokenut raskauden, jossa menettämisen pelko oli koko ajan läsnä.<br />Omani sain pitää, siitä syvä kiitollisuus. Pelon tunne jäi, ajoittainen ahdistus muistoksi koetusta.<br /><br />Voimia kipeisiin hetkiin.satmaarihttps://www.blogger.com/profile/18115247088268510786noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-39091579224117361262012-04-04T17:19:56.923+03:002012-04-04T17:19:56.923+03:00Niin paljon tuttuja tunteita,niin paljon tuttuja a...Niin paljon tuttuja tunteita,niin paljon tuttuja asioita,tuttua kipua ja ikävää.Huomaan myös edelleen hengittäväni.Emme ole yksin,meitä on monta.Pitäkää toisistanne huolta! Hyvää kevään odotusta.<br />T.toinen lapsensa menettänyt äitiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5849883270086430542.post-37815828439376840392012-04-04T16:15:01.820+03:002012-04-04T16:15:01.820+03:00Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.satmaarihttps://www.blogger.com/profile/18115247088268510786noreply@blogger.com