torstai 10. toukokuuta 2012






























Mieheni kävi juoksemassa viimelauantaina puolimaratonin, ja minä olin kannustusjoukoissa. Pieni kipinä itselläkin heräsi siihen että pitäisikö joskus itsekkin lähteä kokeilemaan. Onnessaan olin ottamassa valokuvia muistoksi tuosta päivästä niin huomasinkin että kameran muistikortti oli jäänyt koneeseen kiinni. Ai että miten mua harmitti. Kun sitten lopulta olimme ajelemassa kotia kohti, huomasin että kännykkä on kadoksissa. Ei muuta kuin soittoa siihen. Onneksi se oli joutunut hyviin käsiin, sovimme löytäjän kanssa niin että käyn hakemassa puhelimen seuraavana päivänä, ei millään jaksettu kääntyä heti takaisin. En sulkenut liittymää, ja sain kuin sainkin seuraavana päivänä puhelimeni ehjänä takaisin. Se oli jäänyt stadionin parkkipaikalle. Annoin löytöpalkkiota kaksikymmentä euroa. Löytäjä oli tyytyväinen. Minäkin.

Mieheni ei muuten päässyt palomieskouluun. Tieto siitä tuli viimeviikolla, se oli harmillista. Onneksi se kuitenkin on loppujen lopuksi pieni murhe, kun ainahan sitä voi hakea uudestaan.

Eilen nautimme kahvit ja pillimehut puistossa. Aurinko paistoi ja oli hyvä mieli, vaikkakin mieltäni on vähän varjostanut se töihin paluu, onneksi on kuitenkin aika hyvin aikaa sopeutua siihen. Tänään on ollut sadepäivä ja totesin että nyt on hyvä käydä työkavereita moikkaamassa Vilinan kanssa ulkoilun sijaan. Pitkästä aikaa tein myös keittoa. Alun perin ajattelin tehdä jauhelihakastiketta ja perunamuussia, mutta se muuttuikin tekovaiheessa jauhelihakeitoksi. Tänään tuli myös onnellisia uutisia, ystäväni on saanut viimeyönä tyttövauvan, se on heidän perheen toinen lapsi. Siellä onneksi kaikki hyvin, saavat tuoksutella pientä ihanaa nyyttiä, on se vaan niin ihanaa ja ihmeellistä.

3 kommenttia:

  1. Minunkin mieheni aikoi hakea palomieskouluun, mutta on nyt tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Voi kun itselläkin olisi energiaa ja tahtoa juosta puolimaraton. :) Mutta kun ei.

    VastaaPoista
  2. Joo Nina, mukaan vaan! Ensi vuonna juostaan yhdessä. ;)

    VastaaPoista
  3. Poikkeama: Ei muuta kuin tsemppi päälle ja menoksi :)

    Lilli: Voitaisiin vaikka mennäkkin. Ei yhtään huono ehdotus.

    VastaaPoista