tiistai 10. huhtikuuta 2012

Muruja





























Hiekan muruja on nyt joka paikassa, kulkeutuu ulkoa sisätiloihin ja sitä kautta imuriin.

Minun niin pieni, ja samalla kuitenkin niin suuri muruni, nauttii ulkoilusta, minäkin. En ikinä olisi uskonut, silloin kun työelämässä olin, ilman lasta, että miten rikasta elämää äidit sekä isät elävät puistoissa lastensa kanssa. Olen onnellinen kun saan olla osa sitä. Olen myös solminut uusia, luultavasti pysyviä ystävyyksiä siellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti