Rakas poikamme Valto Alvar syntyi perjantaina 13.1.2012. Viisi päivää hän oli meidän ilonamme kunnes Valto päätti lähteä enkelinä taivaankotiin parempaan hoivaan. Ikävä on suunnaton. <3: Äiti, Isä ja Isosisko Vilina
`Missä on tilaa sille, joka nyt kesken jää? Arkoja unelmia missä voi säilyttää? Minne nyt suunnitelmat rauenneet heitetään? Missä on toiveiden hauta, millä ne peitetään? Minnekä suru tämä mahtuisi milloinkaan? Se tulvii esteiden yli, mykistää voimallaan. Elämän raunioilla soperran; Jumala, pidäthän hänestä, pikkuisesta hyvää huolta.
Nyt kerron mä sulle, mun lapseni, kuinka kaunis on taivahan enkeli. On kutrinsa kullan keltaiset ja siipensä hontavan valkoiset. Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet valveilla ain.
Nyt kerron mä sulle, mun lapseni, kuinka toimivi taivahan enkeli: Kun lapsi on äidillä sairaana, niin valvovi enkeli lapsosta. Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet valveilla ain.
Jos nähdä sä tahtoisit enkelin, harvinaista se täällä on kuitenkin. Vaan silmäsi kerran kun sammuvi, hän vuoteesi vierellä välkkyvi. Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet valveilla ain.
Voimia suureen suruun ja ikävään. Lämmin osanotto!
"Tiedänhän sen / että ymmärrä en / kuinka suuri on surusi määrä. / Siks puhu mä en, siks vaikenen / ettei sanani olisi väärä. / Tää hiljaisuus kantakaan sulle sen, / osanottoni lämpöisen.
On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie On toinen maailma on hämäräinen tie On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan
Joku jää katsomaan, kuka lentää noin Itsekin hämmästyn kun lentää voin
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain On kuu niin sininen mun lentomatkallain
Kuutamoon liukenee portaat pilvien Liukenen itsekin ja leijailen
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen
Hän lähti, mut on vielä lähellänne tuhansin sitein teihin liittyen. Jäi muisto liki sydäntenne ja kaiku potkujen rakkaiden. Armosta Jumalan saa taivaan kunnian, aarteen kauniin, perinnön ikuisen.
Hei Nina. Osuin blogiisi Helenaisen blogin kautta ja olisi ollut epistä poistua jälkiä jättämättä. Osanottoni ja voimia ja valoa suruusi ja iloosi. Vartisisen Muruseni laulua en ole koskaan kuunnellut kyynelehtimättä, sillä heti kun sen ensimmäisen kerran kuulin (kuntosalin pukuhuoneessa) kuuntelin sen sanat lapsensa menettäneen äidin tuntein. Myöhemmin ajatellut, että joku muukin läheinen, tavoittamattomissa. Toivon sinulle ja perheellesi hyvää. Sanaton mieli. Jos täysin tuntematon saa hetken hipaista kättä ja varovasti, tungettelematta tai kuvittelematta itsestään suuria yrittää antaa lohtua, haluan sen tehdä. Vauvasi on ilman muuta kulta ja lahja, vaikkei mennytkään niin kuin oli toiveena. Niin ihana, että ilman muuta hänet olisi tahtonut pitää luona. Paitsi että kasvoi sydämen alla, on ikuisesti osa sinua. Oma voima, ripsissään tähtisumua.
Voikaa hyvin. Niin hyvin kuin elämässä kulloinkin voi voida.
Joola: Kiitos että jätit käynnistäsi jäljen :) Ihania ajatuksia sinulla, niin kauniisti kirjoitit, tuntui että ymmärrät. Kyllä me täällä ihan hyvin voidaan, aurinko, lämpö ja valon lisääntyminen tekee paljon :)
Olen tunnin lukenut tekstejäsi, katsellut kuvia ja itkenyt. Siskon pienen vauvan huominen sydänleikkaus pelottaa. Voimia teille, kaikkea hyvää tulevaan. Pieni enkeli on aina rinnallanne.
Rillirousku: Kiitos paljon. Kävin blogissasi äsken, niin surullista että pieni ei selviytynyt. Voimia kovasti siskollesi ja hänen perheelleen. Tiedän mitä he käyvät läpi. Pienen neuvon haluan antaa teille jotka surussa tuette, antakaa äidin sekä isän puhua niin paljon kuin he jaksavat asiasta puhua ja muistakaa oikeesti kuunnella. Halauksia sinne ja voimia myös sinulle. Jos siskosi joskus haluaa jakaa ajatuksia menetyksestä, niin ohjaappa minun luokseni :)
Nina, elämä on arvaamaton. Tässä surussa on kyse aivan toisesta vauvasta, ystävieni pienestä puolivuotiaasta joka äkkiä ja arvaamatta otettiin pois. Suru on suuri.
Rillirousku: Voi että miten surullista. Näitä suru-uutisia kun lukee niin se tuntuu jossain niin syvällä, elän siinä mukana, tietäen mitä he kokevat. Sen mitä itse olen kuoleman kohtaamisesta oppinut, on juuri tuo että ikinä ei voi tietää milloin täältä itsekukin joutuu lähtemään. Kuolema kun ei ikään katso. Sen takia nyt ymmärrän olla niin kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan elää, perheeni parissa. Voimia perheelle suuren surun keskellä.
Hienoa että se toinen pieni toipuilee suuresta leikkauksesta, toivottavasti siellä alkaa huoli hellittää.
En voinut lukea tätä tekstiä ilman kyyneliä. Meillä kotona 9 kk ikäinen gastroskiisi poika, jonka vuoksi blogiisi eksyin. Osanotot koko perheellenne ! <3
jos olisi sanoja, lähettäisin.
VastaaPoistaolen hiljaa. toivotan voimia.
Osanottoni suuren surun keskellä, voimia koko perheelle!
VastaaPoistaOsanottoni perheellenne. Olette ajatuksissani ja sydämessäni, vaikka emme tunne. Rakkaus kantaa.
VastaaPoistaHän kuoli, vaikka kuolema ei mitenkään kuulunut hänelle.
VastaaPoista`Missä on tilaa sille,
VastaaPoistajoka nyt kesken jää?
Arkoja unelmia missä voi säilyttää?
Minne nyt suunnitelmat rauenneet heitetään?
Missä on toiveiden hauta,
millä ne peitetään?
Minnekä suru tämä mahtuisi milloinkaan?
Se tulvii esteiden yli,
mykistää voimallaan.
Elämän raunioilla soperran;
Jumala,
pidäthän hänestä, pikkuisesta hyvää huolta.
Paljon paljon voimia ja osanotot suureen surunne.
Olen ihan sanaton.
Sanaton.
VastaaPoistaVoimia suruun, josta itsellä vain kalpea, kapea aavistus -jos sitäkään.
Voimia. Voimia niin paljon.
VastaaPoistaVauvalla hyvä olla, teillä suuri ikävä ja tuska. Osanotto!
Osanottoni. Voimia teidän pehreelle.
VastaaPoistaEnkeli
VastaaPoistaNyt kerron mä sulle, mun lapseni,
kuinka kaunis on taivahan enkeli.
On kutrinsa kullan keltaiset ja siipensä hontavan valkoiset.
Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet
valveilla ain.
Nyt kerron mä sulle, mun lapseni,
kuinka toimivi taivahan enkeli:
Kun lapsi on äidillä sairaana,
niin valvovi enkeli lapsosta.
Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet
valveilla ain.
Jos nähdä sä tahtoisit enkelin,
harvinaista se täällä on kuitenkin.
Vaan silmäsi kerran kun sammuvi,
hän vuoteesi vierellä välkkyvi.
Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet
valveilla ain.
Voimia suureen suruun ja ikävään. Lämmin osanotto!
Lämmin osanotto. Valton elämä oli täydellinen, kokonainen elämä, vaikka me emme sitä ymmärrä.
VastaaPoistaKatkesi pienen linnun lento, sävel jäi -ja se heläjää.
VastaaPoistaOlette ajatuksissa.
Laura
Lyhytkin elämä on kokonainen.
VastaaPoistaPäivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.
Voimia suureen suruun.
Menin myös täydellisen sanattomaksi tämän uutisen kuultuani.
VastaaPoistaToivotamme voimia koko teidän perheelle suuren surun keskellä!
Valtolla on hyvä olla.
Anna-Kaisa (47palasta)
"Tiedänhän sen / että ymmärrä en / kuinka suuri on surusi määrä. / Siks puhu mä en, siks vaikenen / ettei sanani olisi väärä. / Tää hiljaisuus kantakaan sulle sen, / osanottoni lämpöisen.
VastaaPoista(tuntematon)
Lämmin osanotto, voimia suruunne.
Voi itku!! Osanottoni!
VastaaPoistaKiitos kaikille, tutut ja tuntemattomat. Lämmittää mieltä. Palailen kunhan tästä vähän tokenen.
VastaaPoistaOsanottoni suuressa surussanne <3
VastaaPoistaOn allain avaruus ja tähtipolku kauas vie
On toinen maailma on hämäräinen tie
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä
maan
Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan
Joku jää katsomaan, kuka lentää noin
Itsekin hämmästyn kun lentää voin
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain
On kuu niin sininen mun lentomatkallain
Kuutamoon liukenee portaat pilvien
Liukenen itsekin ja leijailen
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen
<3 Voimia.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista suruun. Se lohduttaa, että pienellä on nyt niin hyvä olla.
VastaaPoistaSuunnattoman surunne äärellä hiljentyen, osanottoni.
VastaaPoistaVoimia jaksaa.
Hän lähti, mut on vielä lähellänne
VastaaPoistatuhansin sitein teihin liittyen.
Jäi muisto liki sydäntenne
ja kaiku potkujen rakkaiden.
Armosta Jumalan
saa taivaan kunnian,
aarteen kauniin,
perinnön ikuisen.
Lämmin osanotto.
Kehtolaulun taivaallinen lintu,
VastaaPoistalaskeutui ylle lapsen pään,
kantoi kimmeltävään unenmaahan
lumisulkaisilla siivillään.
Osanotto!
Lämmin osanotto!
VastaaPoistaSaman kokeneena voin aavistaa, miltä tuntuu... Voimia jokaiseen päivään!
Elviira
Otan osaa Alvarin poismenon johdosta.
VastaaPoistaMeidänkin pieni lintumme lensi pois tästä maailmasta niin kovin aikaisin. Rakkaus ei koskaan katoa.
Voimaa jokaiseen päivään. <3
Kauniita sanoja te olette löytäneet. Kiitos kaikille, näistä saa lohtua. Saman kokeneet tietää varmasti hyvin mitä tunteita tämä saa aikaiseksi.
VastaaPoistaHei Nina. Osuin blogiisi Helenaisen blogin kautta ja olisi ollut epistä poistua jälkiä jättämättä. Osanottoni ja voimia ja valoa suruusi ja iloosi. Vartisisen Muruseni laulua en ole koskaan kuunnellut kyynelehtimättä, sillä heti kun sen ensimmäisen kerran kuulin (kuntosalin pukuhuoneessa) kuuntelin sen sanat lapsensa menettäneen äidin tuntein. Myöhemmin ajatellut, että joku muukin läheinen, tavoittamattomissa. Toivon sinulle ja perheellesi hyvää. Sanaton mieli. Jos täysin tuntematon saa hetken hipaista kättä ja varovasti, tungettelematta tai kuvittelematta itsestään suuria yrittää antaa lohtua, haluan sen tehdä. Vauvasi on ilman muuta kulta ja lahja, vaikkei mennytkään niin kuin oli toiveena. Niin ihana, että ilman muuta hänet olisi tahtonut pitää luona. Paitsi että kasvoi sydämen alla, on ikuisesti osa sinua. Oma voima, ripsissään tähtisumua.
VastaaPoistaVoikaa hyvin. Niin hyvin kuin elämässä kulloinkin voi voida.
Joola: Kiitos että jätit käynnistäsi jäljen :) Ihania ajatuksia sinulla, niin kauniisti kirjoitit, tuntui että ymmärrät.
VastaaPoistaKyllä me täällä ihan hyvin voidaan, aurinko, lämpö ja valon lisääntyminen tekee paljon :)
Olen tunnin lukenut tekstejäsi, katsellut kuvia ja itkenyt. Siskon pienen vauvan huominen sydänleikkaus pelottaa. Voimia teille, kaikkea hyvää tulevaan. Pieni enkeli on aina rinnallanne.
VastaaPoistaRillirousku: Kiitos paljon. Kävin blogissasi äsken, niin surullista että pieni ei selviytynyt. Voimia kovasti siskollesi ja hänen perheelleen. Tiedän mitä he käyvät läpi. Pienen neuvon haluan antaa teille jotka surussa tuette, antakaa äidin sekä isän puhua niin paljon kuin he jaksavat asiasta puhua ja muistakaa oikeesti kuunnella. Halauksia sinne ja voimia myös sinulle. Jos siskosi joskus haluaa jakaa ajatuksia menetyksestä, niin ohjaappa minun luokseni :)
VastaaPoistaNina, elämä on arvaamaton. Tässä surussa on kyse aivan toisesta vauvasta, ystävieni pienestä puolivuotiaasta joka äkkiä ja arvaamatta otettiin pois. Suru on suuri.
VastaaPoistaRillirousku: Voi että miten surullista. Näitä suru-uutisia kun lukee niin se tuntuu jossain niin syvällä, elän siinä mukana, tietäen mitä he kokevat. Sen mitä itse olen kuoleman kohtaamisesta oppinut, on juuri tuo että ikinä ei voi tietää milloin täältä itsekukin joutuu lähtemään. Kuolema kun ei ikään katso. Sen takia nyt ymmärrän olla niin kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan elää, perheeni parissa. Voimia perheelle suuren surun keskellä.
VastaaPoistaHienoa että se toinen pieni toipuilee suuresta leikkauksesta, toivottavasti siellä alkaa huoli hellittää.
En voinut lukea tätä tekstiä ilman kyyneliä. Meillä kotona 9 kk ikäinen gastroskiisi poika, jonka vuoksi blogiisi eksyin. Osanotot koko perheellenne ! <3
VastaaPoista