torstai 8. joulukuuta 2011

Kromosomi tulokset ja kirurgin tapaaminen

Olimme kaupoilla kun sain puhelun istukkanäytteen tuloksista. Näytteen otosta oli kulunut vain vaivaiset neljä päivää. Maanantaina oli siis ollut näytteen otto ja perjantaina tulos oli jo nähtävissä. Nainen puhelimessa sanoi että vauvallamme on normaalit kromosomit. Sovittiin myös keskustelu aika lastenkirurgin kanssa kahden viikon päähän. Lopetettiin puhelu ja kerroin miehelleni että sikiötutkimusyksiköstä soitettiin ja että vauvallamme ei ole kromosomi poikkeavuutta. Tulos on normaali. Emme oikein tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa joten olimme aika neutraaleita asian suhteen. Hieman fiilistä kiristi se kun jouduin sanomaan että kirurgin tapaaminen venyy kahdella viikolla ja se tiesi sitä että raskaus sen kuin etenisi päivä päivältä pidemmälle. Kumpikin vaipui ajatuksiinsa ja jatkoimme ostosten tekemistä. Tuohon kahden viikon odotteluun mahtui paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita. Pelkoa, kyyneleitä, naurua, toivoa, kauhua, epäilyksiä, vihaa, kateutta, katkeruutta, inhoa ja epäonnistumista. Kaikkea taivaan ja maan väliltä. Tilanne tuntui vaikeammalta kuin koskaan koska nyt jos päätyisin raskauden keskeytykseen luopuisin vauvasta vain sen takia että hänellä nyt sattuu olemaan suolet ja maksa ulkona ja hänen alkutaipaleensa olisi erilainen kuin terveellä vauvalla.


Kirurgin vastaanotolla olin raskausviikoilla 15+6. Elokuu oli vaihtumassa syyskuuhun. Kirurgi kertoi meille omfaloseelesta ja sen hoidosta. Ensinnäkin kun vauva syntyy, lapsemme joutuu mahdollisten hengitysvaikeuksien takia teho-osastolle ja siellä olo voi kestää useita viikkoja, keuhkojen tilanteesta riippuen. Mikäli meidän vauvalla on kyseessä erittäin laaja omfaloseele se voi aiheuttaa rintakehän pienikokoisuutta ja keuhkojen alikehittyneisyyttä. Tämä on suurin syy mihin lapsemme voi menehtyä. Keuhkojen tilannetta seurataksemme hän suositteli meille magneettikuvausta rv 30 tietämille. 

Itse pullistuman hoitoon ei liity muutakuin että se peitetään siteillä ja kirurgit ompelee siihen tekoihon. Sitten odotellaan että vauvan oma iho alkaa kasvamaan teko ihon alla. Isossa omfaloseelessa joudutaan myös asteittaiseen sulkuun ja lopullinen vatsanpeitteiden sulku voi viedä vuosia ja tapahtua 2-4 vuoden iässä. 

Syömisongelmista sen verran että ne myös kuuluvat alun vaikeuksiin mutta harvemmin kuitenkaan niistä muodostuu pitkäaikaisongelmaa. 

Sitten kun tehohoitoa ei enää tarvita, vauvamme siirtyy kirurgiselle osastolle ja koko sairaala olo ajan arvioitu aika on viikoista kuukausiin. Kuitenkin harvemmin yli 3kk pidempään. 

Synnytyksestä sen verran että normaali alatiesynnytys on mahdollinen. Synnytystapaa arvioidaan kuitenkin tilanteen mukaan. 

Raskauden keskeytyksestä kirurgi sanoi että hän ei näe syytä siihen, miksi me keskeyttäisimme koska vauva on kuitenkin hoidettavissa ja hänellä on isommat mahdollisuudet selvitymiseen kuin menehtymiseen. Tuosta kommentista olin valtavan huojentunut, tuntui niin hyvältä saada kuulla asiantuntijalta että tilanne vauvalla ei ole toivoton. Tiesin nyt että raskaus saa jatkua ja sitä ei keskeytetä. Olin niin onnellinen ja ajattelin että vaikka alku olisi kuinka hankala tahansa me taistelemme voitosta. Tuntui että nyt saan taas luvan nauttia tästä raskaudesta ja ajatella että Vilinasta tulee isosisko.

Tuohon aikaan mieheni vietti myös isäkuukautta meidän kanssa ja 6 viikon Thaimaan matka jäi tulevaisuuden haaveeksi ja varasimme viikon pituisen äkkilähdön Egyptiin, Hurghadaan. Muutama reissu kuva on siis sieltä.











2 kommenttia:

  1. ihanat rattaat, minkä merkkiset ? :) rakastan sun blogia, osaat kirjoittaa ja kuvata niin kauniisti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Amanda sanoistasi, "rakastan sun blogia" sanoistasi erityisesti :) Rattaat on emmaljunga merkkiset, olen saanut ne siskoltani. Ainakin 20 vuotta vanhat. Itsekkin pidän näistä rattaista kovasti.

    VastaaPoista