En ikinä unohda tiistai aamun karmivaa puhelua mikä tuli lastenklinikalta.
Pyysivät tulemaan niin pian kuin pääsisimme, uskaltamatta luvata sitä että Valto eläisi kun saavumme.
Pääsimme perille ajoissa, tilanne oli onneksemme tasaantunut.
Painoimme paperille Valton jalan ja käden jäljet.
Kastejuhlaa aikaistettiin kahdella tunnilla.
Vilina oli niin suloinen mekossaan ja punaisissa huopikkaissaan.
Kasteen jälkeen olimme hetken yhdessä kaikkien kastejuhlassa olleiden kanssa.
Jäimme odottamaan lääkäreiden kutsua takaisin Valton luokse.
Sain Valton syliini, hyvästeltäväksi pilven reunalle. En unohda sitä hetkeä koskaan.
Koskaan emme ole mieheni kanssa itkeneet niin paljon yhdessä kuin tuolloin.
Oli aika sulkea lastenklinikan ovet, sinne jäi meidän pienen rakkaan poikamme ruumis.
Vaikeinta oli päästää irti, hän lähti niin aikaisin.
Miten kukaan voi selvitä tuosta mitä Te olette kokeneet? Itsellä tuli itku ja alkoi henkeä ahdistamaan. Valto on onneksi aina suojelusenkelinä pilvenreunalla. Kirkkain tähti taivaalla. Voimia tarvitsette edelleen <3
VastaaPoistaKoskettavia kuvia, koskettavaa tekstiä. Blogiasi olen seurannut parin vuoden ajan ja itku tulee aina kun näen Valton kuvan <3
VastaaPoistaNiina
Valto on opettanut minulle hetkien tärkeyden. <3 -Saaris
VastaaPoistaViisi päivää on niin kovin vähän. Ja samalla se on kokonainen elämä kaikkine muistoineen, jotka te saatte pitää mukananne sydämissänne.
VastaaPoistaJokainen sana ja kuva kosketti. Mutta isosisko mekossaan ja huopikkaissa sairaalan käytävällä hoitajien ihailevien katseiden saattelemana loi toivoa ja uskoa siihen, että elämä kyllä kannattelee vaikeinakin surun hetkinä.
-päivi-
...Kaunis pieni ihminen. Sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan...
VastaaPoistaEdellisen sanoihin yhtyen.. Kaunis pieni ihminen..
VastaaPoistaKyyneleitä ei voi estää täällä ruudun takanakaan..
"" olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen
nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.""
<3
Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
VastaaPoistaVaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.
- Maaria Leinonen -
Lepää rauhassa pikkumies <3.
<3
VastaaPoista♥ Niin koskettavia kuvia ja sanoja. Sinne lämpöisiä ajatuksia ja auringon valoa!
VastaaPoistaTuolla samaisessa paikassa tyttäremme lähti taivasmatkalle,olen niin pahoillani menetyksestänne.Ikävä ja suru eivät lopu kai koskaan mutta niitä oppii sietämään.Kaikkea hyvää perheelleenne toivottaen. T.Maarit
VastaaPoistaSain itse down-pojan - ja maailmani tuntui hajoavan käsiin, tuska ja ahdistus oli kaameaa. Mutta nyt rakastan poikaani yli kaiken ja luettuani kirjoituksesi ymmärrän että asiani ovat aina olleet ihan hyvin, olen aina ollut onnekas. Lämmin osanottoni teille - kauniita sanoja ja kauniita kuvia blogissasi. Lämmin ajatus teille <3
VastaaPoistaOlen seuraillut parisen vuotta blogiasi, ensinmäistä kertaa kommentoin.
VastaaPoistaNiin kauniisti olet läpi käynyt Valton elämän taivalta. Kyyneleet silmissä olen lukenut blogiasi.
Voimia ja jaksamista eteenpäin. <3
-S
<3
VastaaPoista- Minna
Koskettavaa. Kyyneleet valuvat täälläkin. Mutta pikkuisen osa onnellinen.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaLämmin kiitos kaikille <3
VastaaPoista