sunnuntai 1. heinäkuuta 2012



Tänään kerkesin hetken nukkua ennen kuin isä ja Vilina tuli mökiltä. Huomenna vielä töitä ja sitten alkaa kahden päivän vapaa. Niin ihanaa. Laskin edessä olevat työvuorot, niitä on enää kaksitoista jäljellä. Sen jälkeen kun työrupeama on ohi niin kaksi kokonaista viikkoa kerkeen lomailla ja sitten alkaa työt omassa tutussa työpaikassa. Vilina menee päiväkotiin ja meillä alkaa opettelu toisenlaiseen arkeen. 


Haikea mieli, olisin niin mielelläni pitänyt Valton ja ollut kahden ihanan rakkaan lapsen kanssa kotona.

6 kommenttia:

  1. Voi ei se lopu ei haikeus ei lopu koskaan mutta se muuttuu valoisammaksi pikku hiljaa.Sen voin luvata sinulle.

    Loman odotus on melkein yhtä ihanaa kuin lomalla olo mietin itse nyt kun olen ollut kaksi viikkoa kotosalla ja lomaa vielä edessä...

    VastaaPoista
  2. Maria sanoo hyvin, haikeus hälvenee
    se ei tunnu enää niin syvältä kivulta.
    Sattuihan tuo mennä töihin,
    vaikka olisi pitänyt hoitaa vauvaa kotona.

    Hieman hassua,
    mutta nyt lomailen kotona,
    kun "vauvani" ovat yhtä aikaa töissä.
    Hymyilyttää tämä pitkä tie.

    Ja totta kyllä, sattuu ihan uudet asiat.
    Kurkkaa:(

    VastaaPoista
  3. Rva Pioni: Kiitos sinulle. Kävin kurkkaamassa. Tuntuu että itsekkin vasta elin tuota aikaa kun kuvittelee olevansa jo niin aikuinen ja luulee tietävänsä elämästä jo kaiken. Kunnes kasvaessaan vähän isommaksi tajuaa että miten pieni ja ymmärtämättömän viaton sitä sittenkin oli. Tsemppiä sinne :)

    VastaaPoista
  4. Maria: Kiitos sinulle jälleen kerran. Uskon että sinä todella nautit lomastasi ja vaikkei olisi lomaakaan niin nautit sitten elämästä :) Minäkin nautin lomasta, noin parin viikon päästä <3

    VastaaPoista
  5. Minäkin niin toivon, että Valto olisi saanu jäädä sinun syliisi. Blogisi on koskettava ja kaunis, Myötäelämme täällä taustalla niin iloissa kuin suruissa.

    VastaaPoista