sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Ultra, sydänultra ja magneettikuvauksen tuloksia

Olin raskausviikoilla 20+2 kun jälleen olin mieheni kanssa ultrattavana sikiötutkimusyksikössä. Tässä ultrassa lääkärit kertoivat meille että omfaloseele on nyt niin suuri että pussin sisässä, vatsan ulkopuolella on suolen ja maksan lisäksi vielä vatsalaukku ja peräsuolta. Lääkäri huolestui myös siitä että rintakehän alue näytti kovin ahtaalta ja pieneltä. Sydämestäkään hän ei saanut tarkkaa näkymää. Näin ollen lääkärit päättivät lähettää minut mitä pikimmiten magneettikuvaukseen ja sydänlääkärin ultrattavaksi sydäntutkimusyksikköön lastenklinikan puolelle. Kysyin varovaisesti että tarkoittaako tämä nyt sitä että vauvamme voi saada murskatuomion elämän suhteen. He vastasivat että näin voi olla. Tuolloin kyyneleet alkoivat virtaamaan valtoimenaan ja en pystynyt pidättelemään tunteita. Sain lääkäriltä äitiyskortin, ajat magneettikuvaukseen ja sydänultraan. Tärisevällä äänellä sain sanottua heipat ja kiitokset. Oven sulkeutuessa, halusin mieheni halaukseen ja itkin. Pelotti niin paljon se että taasko joudun käymään mahdollisten murskatulosten johdosta kamppailun raskauden keskeytyksestä. Ajatus siitä että en saakkaan vauvaa. Häntä joka nyt tässä vaiheessa oli jo kuukauden päivät ilmoitellut itsestään liikkeillään masussani. Hänestä oli tullut minulle entistäkin rakkaampi ja todellisempi. Hänen menetys omalla päätöksellä tuntui kamalalta. Ei auttanut muu kuin koota itsensä, toivoa parasta ja kävellä ulos naistenklinikalta.

Magneettikuvauksissa olin raskausviikoilla 21+0. Sieltä saamamme tulokset käytiin puhelimitse lävitse kirurgin kanssa. Vauvamme keuhkojen tilanne oli riittävän lähellä normaalikokoa. Tilanne siis näillä keuhkoilla oli se että 2/3 selviää ja 1/3 ei selviä. Kysyin myös kirurgin mielipidettä vauvani omfaloseelen sen hetkisestä koosta. Hän vastasi että se on korjattavissa ja tilanne vauvan mahdollisuuksista on edelleenkin hyvät.

21+6 raskausviikoilla olin sydänlääkärin ultrattavana. Mieheni oli myös mukana. Ultraus kesti pitkään ja sydänlääkäri oli kovin hiljainen ja keskittynyt työskentelyyn. Hän jopa passitti meidät ulos huoneesta, sanoi että käykää kahvilla ja äiti syö suklaata ja kävelee mahdollisimman paljon. Vauva pitää saada parempaan asentoon. Hän sanoi meille lähtiessämme että hän näkee paljon hyviä asioita mutta on asioita mitä hänen pitää vielä nähdä. Käytiin juomassa kahvit ja käveleksin ulkosalla, sairaalan lähistöllä. Kävelyni palkittiin ja vauva oli paremmassa asennossa ja sydänlääkäri oli enemmän kuin tyytyväinen. Työskenneltyään vielä tovin lääkäri kertoi meille vauvan sydämen sen hetkisen tilanteen. Hän sanoi että sydän vikaa ei ole, rakenteet on normaalit. Sydän on kääntynyt voimakkaasti oikealle mutta se ei haittaa eikä aiheuta hoitotoimenpiteitä. Olimme kovin iloisia mieheni kanssa tästä uutisesta, kerrankin ultrassa jotain hyvää. Lääkäri kysyi että mikä teidän tilanne on, aiotteko pitää vauvan? Vastasin että aiemmin olimme epävarmoja asian suhteen mutta nyt kun saimme näinkin hyvät uutiset niin olemme päätymässä raskauden jatkamiseen. Kerroin että olemme menossa perinnöllisyyslääkärin juttusille samantien ja keskustelemme tilanteesta vielä siellä. Lääkäri sanoi meille että hän suosittelee että tulisimme uudestaan hänen vastaanotolle 6-8 viikon päästä. Kiitimme lääkäriä ja suorastaan leijuimme ulos huoneesta.

Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla keskustelimme juuri saaduista uutisista sydämen suhteen ja kävimme myös läpi magneettikuvauksen tuloksia. Keuhko asia oli siis jotakuinkin kunnossa ja se olikin tiedossa. Uutena asiana meille kerrottiin että magneettikuvauksissa on tullut ilmi että vauvan peräsuolessa on laajentuneet mutkat. Kysyin että miten huolissaan siitä pitää olla ja mitä se mahdollisesti tarkoittaa? Lääkäri kertoi että se voi viestiä siitä että vauvalla on peräaukon ahtauma tai pahimmillaan se että vauvalta puuttuu peräaukko. Ajattelin että nyt tämä vasta hurjaksi menee. Vastahan olimme saaneet hyviä uutisia niin jo tulee huonoja rytinällä lisää. Lääkärit järjestivät toiveestani minulle heti uuden ultran, koska halusin varmistuksen siitä että mikä se tilanne oikeasti on. Yllätys, yllätys vauvani oli masussani perätilassa eikä sitä peräaukkoa luonnollisesti nähty. Jäimme siis epätietoisuuten peräaukon suhteen. Hetken he pohtivat myös sitä että voisiko peräsuolen laajentumat johtua myös siitä että ne suolet on omfaloseelen takia puristuksissa ja epätavallisissa olosuhteissa. Päädyimme loppujen lopuksi tilanteeseen että soittaisin myöhemmin perinnöllisyyslääkärille jatkosta raskauden suhteen. Halusin ensin soittaa kirurgille ja keskustella hänen kanssaan tilanteen uudesta käänteestä. Poistuimme huoneesta ja jälleen yksi ilta kului kyyneltulvien kanssa. Pää täynnä kysymyksiä siitä että miten lapsi voi elää ilman peräaukkoa ja miten peräaukotonta lasta edes hoidetaan? Soitto kirurgille sai jäädä seuraavaan aamuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti