Soitin kirurgille ja keskustelimme tilanteen uudesta käänteestä. Hän sanoi minulle että peräaukon puutoksesta ei ole selvää faktaa. Pelkkää arvailua. Hänen mielestään peräaukko on magneettikuvissa nähtävissä mutta hän ei voi sanoa sitä varmaksi. Magneettikuvauksen lausunnossa ei siis ole asiasta mitään mainintaa. Kävimme kuitenkin keskustelun siitä mitä peräaukon ahtauma tai puutos voi pahimmillaan olla ja miten sitä hoidetaan. Vauvan tilanteen huomioon ottaen tämäkin olisi korjattavissa oleva asia eikä aiheuta vauvalle hengen vaaraa. Saimme siis rauhan siitä että peräaukko aika varmasti löytyy ja jos ei löydy niin sitten sekin asia hoidetaan.
Soitin perinnöllisyyslääkärille raskausviikoilla 22+3 sanoin hänelle, olemme päättäneet raskauden jatkosta ja annamme vauvalle mahdollisuuden kaikesta huolimatta. Tiedostaen sen, että elämässämme tulee olemaan erilainen taival vauvan alun suhteen, ja että loppuraskauden ultrissa ja muissa mahdollisissa tutkimuksissa voimme saada rankkojakin uutisia vauvan tilanteesta. Perääntymisen mahdollisuuttakaan ei enää olisi. Olihan takanamme kuitenkin kokemus siitä, mitä on elää raskausviikoista 11+2:sta 21+6:een erilaisten ultrien ja tutkimusten parissa. Elämää niiden tietojen varassa. Tietäen sen että olemme tähän asti selviytyneet hengissä niin miksi emme siitä jatkossakin selviytyisi. Perinnöllisyyslääkäri kertoi meille, että jatkossa kontrollit siirtyy äitiyspoliklinikan puolelle ja meidän yhteistyö sikiötutkimusyksikössä lopetetaan. Hän sanoi että hänelle saa toki soittaa jos tulee jotain kysyttävää ja tarvittaessa voimme tavata hänet.
Äitiyspoliklinikalla, ultrissa olen tähän mennessä käynyt kaksi kertaa, raskausviikoilla 27+0 ja 30+6. Siellä käynnit ovat olleet nopeita. Vauvan tilassa ei ole tullut uusia muutoksia. Lapsiveden määrä hyvä, istukka hyvä, virtaukset hyvät ja sydämen syke hyvä. Painoarviota on yritetty saada mutta se on vaikeaa koska vauvan vatsanympärys ei ole normaali. Keskustelua synnytyksestä joka vielä ainakin puoltaa normaali alatiesynnytystä.
Toisessa sydän ultrassa olin raskausviikoilla 29+1. Siellä saimme edelleenkin hyvät uutiset. Rakenne on normaali ja virtaukset kulkee oikein. Sydän on voimakkaasti kääntynyt oikealle. (Tähän äiti toivoo, että joskus kun lapsemme rakastuu se keikahtaa paikalleen.) Keskustellaan tulevasta ja sydänlääkäri sanoo, on hyvä asia että sydän on erinomaisessa kunnossa koska elämämme vauvamme omfaloseelen takia tulee olemaan jo tarpeeksi rankkaa ja voidaan puhua pitkästä hoitojaksosta. Hän ei varaa meille enää uutta ultraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti