lauantai 26. marraskuuta 2011

Varhaisraskauden ensimmäinen ultraäänitutkimus.

Heinäkuu oli lopuillaan, vettä satoi kaatamalla ja auton ikkunasta ei ajotietä meinannut erottaa. Olimme mieheni kanssa ajamassa Hyvinkään sairaalalle ensimmäiseen ultraan. Raskausviikkoja minulla oli tuolloin 11+2. Ultrassa saimme kuulla että vauvallamme on jotain epämääräistä vatsan alueella joka vaikuttaisi napatyrältä. Lääkärikin kutsuttiin paikalle varmistamaan asia. Tutkimuksen jälkeen kysyin että mitä tämä napatyrä mahdollisesti tarkoittaa ja mitä seuraavaksi on edessä? Sain vastauksen että lisätutkimuksiin on hyvä mennä ja siellä sitten kerrotaan mistä on kysymys. Seuraavaksi he varasivat minulle uuden ultran naistenklinikalta, sikiötutkimusyksiköstä. Lopuksi sain vielä sikiöseulonnan jatkotutkimukset lehtisen kouraani ja kaikkea hyvää teille toivotukset perääni. Tuolloin kyyneleet alkoivat kirvelemään silmäkulmissa ja yritin kuitenkin urheasti huulta purren kiittää tutkimuksen teosta ja toivottaa hyvät päivän jatkot. Kävin myös antamassa verinäytteen veriseerumiseulonta tutkimukseen. Vihdoin ulos päästyämme, sade oli lakannut ja ajokelistä ei sentään enää tarvinnut murehtia. Oli aika sanaton fiilis ja epätietoinen olo tulevasta.

2 kommenttia:

  1. Voi Nina, tiedän niin hyvin, miltä tuo on tuntunut!!! Mutta onneksi aika kuultaa muistot! :)

    VastaaPoista